Oikea ruokinta on marsunhoidon A ja O. Marsujen ruokinta on verrattain yksinkertaista, kunhan ymmärtää muutaman perussäännön niiden ruoansulatuksesta. Kahdesta asiasta ei ole poikkeamista, kuivaheinä ja C-vitamiini ovat marsulle välttämättömiä, joka päivä.
Heinä
Marsun ruoansulatus perustuu sen suoliston bakteerikannan toimintaan, ja tämä bakteeristo tarvitsee heinää pysyäkseen hengissä. Mikäli marsu ei saa heinää, sen suoliston bakteerikanta kuolee, ja tällöin kuolee myös itse eläin, koska se ei enää pysty sulattamaan ravintoansa. Heinän tulee olla vihreää ja lehtevää. Se ei saa olla märkää, pölyävää eikä haista esimerkiksi homeelle. Marsut eivät yleensä pidä kovin kortisesta heinästä. Heinää tulee olla jatkuvasti rajoittamattomasti tarjolla. Sen kanssa ei saa pihistellä. Marsun suolisto tarvitsee heinässä olevaa kuitua, jotta suoliston tavara pysyy liikkellä. Marsu pärjää tarvittaessa ilman pellettejä, jyviä ja tuoreruokaa, mutta marsu ei pärjää ilman heinää. Heinää ei voi korvata millään. Heinän tärkeyttä ei voi koskaan painottaa liikaa.
C-vitamiini
Marsun elimistö ei itse tuota C-vitamiinia (eikä ihminenkään) ja sitä pitää antaa erikseen. Vitamiinin lisääminen marsun ruokavalioon on helppoa. Sen voi sekoittaa juomaveteen tai antaa jauheena esimerkiksi kurkun päällä. Marsun C-vitamiinin lisätarve on noin 20mg/päivä. Vitamiinipurkkeja löytyy eläintarvikeliikkeistä, päivittäistavarakaupoista, maatalouskaupoista ja apteekeista. Vitamiinimäärät (ja etenkin apuaineet) kannattaa katsoa tarkkaan. Osa purkeista sisältää C-vitamiinia vain yhden päivän tarpeiksi ja osa purkeista neuvoo kymmenkertaista annosta tarpeeseen verrattuna.
Mikäli vitamiini annetaan veden kautta, vesi tulee vaihtaa päivittäin, koska C-vitamiini ei säily pullossa pitkään. C-vitamiinin puutos aiheuttaa keripukin. Monissa pelleteissä on lisättyä C-vitamiinia. Marsu saa C-vitamiinia myös tuoreruuan mukana.
C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joten yliannostuksen vaaraa ei juuri ole. Ylimääräinen C-vitamiini poistuu virtsan mukana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että runsaalla yliannostuksella kuormitetaan munuaisia ja virtsateitä aivan turhaan.
Kuivaruoka
Marsuille on valittavissa monenlaisia kuivaruokia. Löytyy siemensekoituksia ja pellettejä. Markkinoilla on paljon eri siemenseos- ja pellettimerkkejä, joiden valinnassa kannattaa huomioida, että ruoka ei saisi olla kovin rasvaista, sopiva rasvapitoisuus on noin 2-3 %. Ruoassa tärkeää on myös sen kalsium (Ca) ja fosfori (P) pitoisuuksien välinen suhde, sopiva suhde on 2:1. Fosforia ei saisi milloinkaan olla kalsiumia enemmän. Siemenseoksissa on usein värikkäitä palleroita, jotka on tehty väriaineilla. Väriaineita tulisi välttää, niiden tiedetään elimistöön kertyessään aiheuttavan jopa kasvaimia. Lisäksi siemensekoituksen huono puoli pellettiin nähden on, että siitä marsu pääsee valitsemaan herkut päältä, ja näin ollen se saattaa lihota liikaa.
Pelletit ovat taas niitä tylsänharmaita pötkylöitä. Pelleteissä on hyvänä puolena se, että jokaisessa pelletissä on samat ravintoaineet. Pellettejä on saatavilla useita erityyppisiä erilaisille marsuille energiantarpeen mukaan. Pet versiot ja elatusversiot ovat aikuisen lemmikkimarsun ruokaa. Kasvatusversiot taas tiineille, imettäville, poikasille ja kasvaville marsuille. Kasvatus ja elatusversiot eroavat toisistaan pääasiassa proteiinin määrässä. Kasvaville, imettäville ja tiineille marsuille pellettejä pidetään usein rajoittamattomasti tarjolla. Aikuiset saavat pari ruokalusikallista päivässä riippuen omasta rasvakerroksestaan. Kaneille tarkoitettuja pellettejä voi marsulle syöttää, mutta niistä puuttuu lisätty C-vitamiini. Pellettienkin sisällysluettelot ovat kirjavia.
Kuivaruokia voi vaihdella, mutta uutta ruokaa ostaessa kannattaa lukea valmistusaineet tarkasti. Uuden ruuan vaihto tehdään hitaasti sekoittamalla uutta ruokaa vanhaan parin viikon ajan. Marsu saattaa nirsoilla uuden ruuan suhteen.
Tuoreruoka
Tuoreruuat kannattaa pestä huolellisesti ennen tarjoamista. Marsulle ei kannata antaa enempää tuoreruokaa, kun se jaksaa kerralla syödä. Häkin pohjalle jääneet ruuat kerätään pois nahistumasta. Uusia ruokia voi totuttaa marsulle pikkuhiljaa. Marsu voi olla erittäin valikoiva ruokansa suhteen ja kieltäytyä syömästä sellaista mihin se ei ole tottunut aiemmin. Kielletyistä että sallituista ruuista on hyvä kerätä kattava lista jääkaapin oveen muistutukseksi.
– Sallittuja ruoka-aineita ovat mm. porkkana, lanttu, punajuuri, selleri, punajuuri, kurkku, tomaatti, salaatti, retiisit, omena, päärynä, kiwi, mansikka, vadelma, mustikka, persilja, tilli jne.
– Kiellettyjä on peruna, sipulikasvit, munakoiso, kaali, sitrushedelmät. Marsu on täysin kasvinsyöjä, näin ollen sille ei myöskään saa antaa mitään eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa (kananmuna, maito, hunaja).
Ihmisten herkut, kuten suklaat, karkit, vanukkaat, sipsit, limonaadit ym. eivät ole marsujen ruokaa. Marsulle ei sovi antaa myöskään pakastettua tai kypsennettyä ruokaa. On myös huomioitava, ettei marsu täytä vatsaansa pelkällä tuoreravinnolla, vaan syö myös runsaasti kuivaa heinää.
Kesällä voi kerätä ulkoa marsuille esimerkiksi voikukkia, ruohoa, heinää, apilaa, piharatamoa jne. Maanteiden vierestä tai koirien ulkoiluttamispaikoilta ei sovi kerätä. Voit myös kuivattaa lehtipuiden ja vadelman oksia, maitohorsmia sekä voikukkaa marsun talviherkuksi. Keväällä totuttaminen tuoreeseen heinään ja muihin ulkoherkkuihin täytyy tehdä hitaasti ettei marsu saa ripulia, joka pahimmillaan voi johtaa marsun kuolemaan. Aloita yhdellä voikukanlehdellä päivässä.
Persilja on hyvää.
Suola- ja mineraalikivet
Pääasiassa suola- ja mineraalikivien tarjoaminen marsulle on turhaa. Laadukkaasta heinästä ja kuivaruuasta marsu saa kaikki tarvitsemansa hivenaineet. Suurin osa marsuista ei näihin lisäravinnekiviin edes koske. Niiden pitämisestä marsun häkissä ei tosin ole mitään haittaakaan.
Muuta tietoa ruokinnasta
Marsut ovat jyrsijöitä ja rakastavat nakertamista. Jotta ei-nakerteluun tarkoitetut virikkeet säilyisivät marsulla nakertelemattomina kannattaa niille antaa jotain sallittua nakerreltavaa. Puunoksat pitävät marsun hampaat lyhyinä esim. koivun-, haavan-, pajun-, omena- ja pihlajanoksat sekä erilaiset varvut. Pajua voi antaa kohtuudella: pajun kuori sisältää asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia.
Erikoisuutena marsu syö omia papanoitaan. Papanoista se saa valkuaisaineita, kivennäisaineita, vitamiineja ja ruoansulatukselle välttämättömiä pieneliöitä, joten käyttäytymisestä ei kannata huolestua.